Tähän viikkoon on ehtinyt mahtua monta erityistilannetta. Ensin olin poikani kanssa kurssilla Turussa. Sitten työmatkalla Oulussa ja heti perään Helsingissä. Nämä ovat siinä mielessä erityistilanteita, että ruokailut asettavat omat haasteensa ja istumista tulee paljon.
Olen ruokaillut lounaan soveltaen: esim. pinaattikeittoa ja salaattivalikoima. Sen päälle sorruin syömään myös jälkiruokaa, omenapaistosta ja vaniljakastiketta. Seuraavana päivänä lounaaksi oli lohikeittoa, sen jälkiruuaksi oli pelkkä kahvi, mikä sopii aina. Aiemmin päivällä kokouksessa tarjotun kinkkupiirakan jätin kohteliaasti väliin, sillä piiras näytti aika rasvaiselta. Sanoin vain: kiitos, söin jo Helsingin päässä (olimme Oulussa) ennen lentoa, nyt minulle riittää kahvi. Tämä oli tietenkin täysin ok isännillemme. Rohkeutta tarvitaan sopivasti, ja uskoa omaan projektiin. Ja ettei lähde selittelemään "päänsä sisällä" että "voin ottaa nyt kun olen näinkin reissannut". Ei ei, onneksi minulla alkaa olla kokemusta tämmöisestä ja osaan toimia - ainakin useimmiten - oikein.
Eilen sattui ikävä juttu, jonka voi sanoa johtuvan tästä laihtumisesta: sormestani putosi kultainen sormus, jonka olen saanut mieheltäni. Siinä on kultainen sydän ja sisälle on kaiverrettu kaikkien poikiemme nimet. Sormus kilahti sormestani jonnekin, syynä tähän, että SORMENI OVAT NIIN KAPEAT! Sormukset todella pyörivät sormissa ja meinaavat pudota herkästi. Toivottavasti löydän sormukseni!
Puntari kiitti mukavilla lukemilla tänä aamuna: 67,5 kg --> pudotusta eilisestä -400g ja kokonaispudotus -7,8 kg! KYLÄ LÄHTEE huikkaa hän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti