Varustelua : )

Kävin eilen Turussa työasialla ja tokihan liitin siihen pienen ja tehokkaan visiitin Stoccalla. Tavoitteena oli löytää keväinen lenkkipuku, sellainen "softshell"-puku, joita paljon mainostetaan. Löytyihän se! Kiva Icepeak-puku. Mutta: koko 44! Olen mielestäni jo melko soukassa kunnossa, ja ehkä varovasti kuvittelin että 40-42 mahtuisi... No, pääsin onneksi normaalien ihmisten kokokartalle, sekin tuntui kuin olisi saapunut jostain harmaasta erämaasta sademetsään. Tästä alkaa helpompien vaateostosten aika!

Toisaalta tuo tunne, että koko 44 mahtui vaikka kuvittelin jo muuta, osoittaa sen (vanhan) totuuden: laihdutusprojektista lähtee potku jos/kun itselle tulee tunne että alkaa olla maalissa, vaikka matkaa on vielä. Tiedän etten ole maalissa, mutta viimeksi (tosin 13v sitten) omatoimilahdutukseni jämähti juuri siihen vaiheeseen kun olisi pitänyt puristaa se viimeinen pisara. Siihen pisteeseen minulla on vielä 10kg matkaa (taisin painaa silloin 65 kg, olin pudottanut omatoimisesti 28kg), vaan kun siihen pääsen, aion tarkkaan pohtia mikä oikeasti onkaan se minun ihannepainoni. Ja miten pysyn siinä - forever! 

Kuin eilisen elämäntuskani ymmärtäen kroppani kiitti: paino oli tänä aamuna 74.5kg --> pudotusta siis peräti -700g eilisestä ja kokonaispudotus -15.8kg! Onkohan toissapäiväisellä sauvakävelyllä jotain osuutta asiaan? Huomenna meinaan taas sauvoa, tänään en ehdi, koska lähden Hausjärvelle, Puujaan kylään, Nalle-bernimme 1v synttäri-pentutapaamiseen. Se on odotettu tapahtuma, kaikki siskot ja veljet, äiti, isä, mummi ja monta muuta berniä saapuvat paikalle ja meno on hurjaa : )