Eihän tässä näin pitänyt käydä!

Aika on rientänyt ja jälleen oli Riitan viikkotapaaminen. Minulla oli paha aavistus jo mennessä, että nyt ei ole paino tippunut entiseen malliin. Ja eihän se pahus ollut tippunut kuin 300 g! Meinasin jo menettää toivoni, mutta sain koottua pienet optimismin rippeet siinä puntarissa ja ajattelin, että onhan se kuiteski alaspäin. Tämmöistä taaplaamista minun painonpudotusproggikset on aina olleet, hidasta puuhaa.

Menneellä viikolla minulla oli ensimmäistä kertaa työreissuja: ensin 2 päivän reissu Uppsalaan ja heti perään päiväseltään Poriin. Olin varautunut reissuihin Cambridge-patukoilla ja pillipirtelöillä. Mielenkiintoista oli huomata, ettei nälkää tullut missään vaiheessa ja ketoosi pitää huolen ettei ruokahaluakaan oikein ole. Tosin kyllä illallinen kodikkaasta bistrossa Uppsalassa näytti todella herkulliselta - toisten lautasilla. Ajattelin kuitenkin, että kyllä tuota ruokaa riittää ensi kuussakin ja maaliskuussa, sitten hiljalleen aletaan normiruokaan siirtyminen, tosin hyvin hitaasti. No, minulla on aikaa. 

Onneksi hyvä vointi, energisyys ja positiivisuus ovat tulleet jäädäkseen! Nyt mennään kohti 80 kg:n pyykkiä vakaasti. Seuraavat treffit Riitan kanssa on vasta viikon päästä maanantaina eli 6.2. Tulevalle jaksolle sattuu aika monta työmenoa, mutta osaanpa jo niihinkin varautua.

Tällä viikolla pudotusta siis -300g --> kokonaispudotus -6,4 kg.